Taas se tapahtui. Kyykistyin pikkuneidin viereen kesken ulkoleikkien ja kuiskasin korvaan taikasanat: "Saat muumikeksin kotona". 200 metriä ja kolme lätäkköä myöhemmin keksien määrä oli lisääntynyt jo kahteen. Kyllä - harrastan lahjontaa. Sen jälkeen kun pikkumies syntyi ja siirryimme käyttämään seisomalautaa, olen  joutunut sortumaan siihen useinkin. Laudalta on ihan liian helppo hypätä pois..

Pahimman uhmakauden aikaan jouduin käyttämään lahjontaa ennakoivasti. Jos olimme menossa johonkin, missä oli oltava ajoissa, kuten neuvolaan, saatoin luvata rusinarasian jo ennen kuin ulkovaatteita alettiin pukemaankaan. Suurin uhmakausi meni ohi, mutta edelleenkin rusinoihin täytyy välillä turvautua. Nyt menossa on "minä itse"-vaihe. Menin tietysti kehumaan pikkuneitiä, kun osasi laittaa haalarin itse päälleen. Nyt hän ei annakaan enää äidin auttaa. Itkupotkuraivari iskee jos edes kosken hihaan kesken pukemisen. Onneksi kohta on kesä eikä tarvitse haalaria!